Elämä on heittänyt sinne ja tänne, tarkoitukseni oli postailla rankan sairaalareissun jäljiltä kuulumisia vaan niin se jäi. Näistä asioistahan ei puhuta julkisesti - en kyllä ymmärrä miksi; kahta odotettiin, ulkoinen niistä lähes räjähti käsiin ja sen myötä sisäinen verenvuoto vei sairaalaan ja leikkaukseen päiviksi. Onneksi meillä on kaksi lasta, nyt olisi enää turha yrittää. Asia ei siis ole minulle niin kipeä ja arka, kuin monelle muulle. Haluan vain sanoa, että älkää hyvät ihmiset jossitelko ja odotelko tulevaa, eläkää hetkessä. Antakaa itsenne nauttia jokaisesta päivästä!

Me päätimme nauttia elämästä lähempänä sukua ja lapsuuden ystäviä. Jouluksi muutamme Keski-Suomeen takkatulen paukkeeseen ihmettelemään omakotitaloelämää. Lapset odottavat muuttoa innolla - ovathan mumma ja pappa sitten lyhyemmän ajomatkan päässä. Tessa kun on niin mumman tyttö, Onni puolestaan omii papan itselleen. Itse odotan ystävien yllättäviä vierailuita, niinkuin ennen vanhaan. Pistäännytään iltateelle, poiketaan kun ikävä iskee. Ihanaa :)

Kaikella on aikansa. Kaikella on paikkansa. Asioilla on tapana järjestyä.

Täydet vatsat, onnelliset lapset ja rakkaus... ;)

Olen onnellinen juuri nyt.

Nainen oli kiukkuinen.
Turhautunut. Kerälle kiertynyt.
Vinkui kuin rikkinäinen tuulikello.
Paikkasi maailman reiät sokerilla.

Kotikehrä
Unelmatalo löytyi lähempää kuin luulinkaan. Kaikki talovalmistajat ja heidän opuksensa tutkittuani tämä löytyikin tuosta parin sadan metrin päästä. Harmikseni tätä ei taida saada valmiina kuin Pirkanmaalle...Linkin takaa löytyy pohjapiirrustukset. Jos joku tietää Jyväskylän seudulta meille mieluista asuntoa, ilmoitelkaahan.


Sain käytyä pitkästä aikaa itsekseni jossakin. Löysin itseni ystäväni omenapuiden ja luumupuiden alta. Korkealle ei murtuneella varpaalla kurkotettu, mutta onneksi muhkea ja tuoksuva sato oli ymmärtänyt tulla tarpeeksi alas :)
Kiitokset herkuista. Jälleen.


Tässä kotimme uusin tulokas. Hyvä ystäväni työskentelee Hervannassa ihanassa pienessä kukkakaupassa (ei isoja ihania taida olla olemassakaan?) ja ohikulkiessani poikkesin käymään. Aloe on kovin outo tuttavuus, mutta ilmeisesti minulle luotu - ei kastelua liian usein ja se pärjää mainiosti. Myös muita kasveja tappaneen lämpöisen tiskikoneen päällä. Saas nähdä.

Ja tämä harmaantuneiden pajutavaroiden kerääminen saa loppua tähän. Toki voisi sanoa, että se on "sisustuksen punainen (harmaa) lanka" joka "yhtenäistää tiloja" vaan eiköhän nuo ole ihan vain sattuneet miellyttämään silmää ja näin päätyneet kotiin...

keittiön kranssi

olohuoneen parit suojaruukut ja vati

ikean lehtikori olohuoneessa

tuulikaapin hanskakori


Ja ne valkoiset, ruskeat yms korit jääkööt kuvaamatta. Arvatkaa vaan minkä värisiksi päätyvät nekin aikanaan :D

Juuri silloin nainen huomasi, että kaikilla oli oma paikkansa. Oliko tunne enemmän iloa vai pelkoa?

Mitä tehdä, kun kaikki tuntui valmiilta eikä mikään oikeastaan ollut sitä? Oli taas vain luotettava, kaikella on tapana järjestyä.

Pakkasinko jonnekin jo kärsivällisyyteni rippeet?

"Huippukuntoon remontoitu nelikkö!
Todella viihtyisässä ja luonnonläheisessä pihapiirissä sijaitseva rivitaloasunto, jota on remontoitu hyvällä maulla. Tämä koti on kuin sisustuslehdestä hienoine ratkaisuineen. Pesutilat ja keittiö on remontoitu 2000 luvulla ja vitriinikaapisto/tarjoilutaso luo avaruutta olohuoneen ja keittiön väliin. Toimivassa kodissa on myös runsaasti säilytystilaa. Taloyhtiö on omalla tontilla ja kaukolämmössä. Tervetuloa tutustumaan tähän viihtyisään kotiin!
TILAT: Tuulikaappi, eteinen, 3 makuuhuonetta, vaatehuone, wc, pesuhuone, sauna, olohuone, ruokailutila ja keittiö."

Myös nämä pakataan. Toivottavasti pian!
Kävin kesäreissullani Ilonan luona Sateenkaaren takana ja lasten keittiönurkkaus täydentyi kuivaustelineellä - olkoonkin muuhun käyttöön tarkoitettu, vaan meille juuri passeli tähän tarkoitukseen.

Vaan syynä hiljaisuuteeni on ollut ajan puute. Kaikki huoneet ja piha yritetään viimeistellä, jotta asunto olisi edukseen myynnin käynnistyessä ensi tiistaina klo 17. Olemme yhden (myyjän mukaan alihintaisen) tarjouksen tehneet eräästä ihanasta keskisuomalaisesta rivitaloasunnosta. Sinne yritämme, jos omamme menee nopeasti kaupaksi. Noin vartin päähän Jyväskylästä. Lähelle ystäviä ja sukulaisia. Lähelle päiväkotia, koulua, rantaa.

Aika kuluu niin nopeasti kun pitäisi tehdä vielä paljon ja niin kovin hitaasti kun sydän on jo siirtymässä paikkakunnalta toiselle. Ja kuinka sitä onkaan voinut asua näin "keskeneräisessä" kodissa :D Lazy eye kun ei ole tarkastellut kotiaan ostajan näkökulmasta. Kaikki viat ovat jääneet näkemättä. Tai ehkä ne ilmestyivät kaikki kerralla vasta hetki sitten?

Katsotaan...miten tässä käy. Saammeko helposti työt, hoitopaikat, kodin. Haluaako kukaan nykyistä kotiamme. Ja jos, niin millä rahamäärällä?

Vuosi sitten veriarvoni jälleen kerran lässähtivät. Tietysti sama vaiva alkoi tähän rytäkkään. Odottelen lääkärin tuomiota siitä, saanko jälleen jonkun toisen punaa poskilleni vai heitelläänkö minua jälleen spesialistilta toiselle. Onneksi asiaa ei ehdi nyt pohtia.

En siis ole jättäytymässä blogistaniasta. Elämä toisaalla vaan vaatii nyt aikaani. Laittelen viimeistään esittelykuvia (osaakohan se välittäjä ottaa ollenkaan mieleisiäni!!?) tulemaan, niin arvostellaan sitten yhdessä. :)

Ihana kuukausi takana!

Elämäni ensimmäinen kesäloma! :)

Tessa voitti Puuhamaalle koko perheen liput ja kävimme sielläkin ihmettelemässä. Olisin voinut olla toisenkin päivän :) Viime viikonlopun olivat sitten Mikkelissä ja Visulahdessa, itse nautiskelin Sonispheren tarjonnasta Porissa.

Kävely hieman tökkii tuhansien kyykkyjen jälkeen, mutta sain palkan lisäksi tunnin verran Metallicaa :))) Ah. Moista tuskin tulee toista kertaa kokeneeksi, 60 000 lipun lunastanutta, kesäilta ja mahtava fiilis!!! Löysinpä vuosien takaisen ystävänkin tästä joukosta, tanssimme väkijoukon keskellä nauraen nothing else mattersiä tyytyväisinä :D Tämä kotiaan muka harmonisesti sisustava mamma mustissa reisitaskuhousuissaan ja varusteissaan. Ja olo oli niin kevyt, täydellinen. Elämäntäyteinen. Omaan napaansa helkkarin tyytyväinen.

Kotiin oli silti ihana palata. Huomata olevansa onnellinen nainen, onnellisen perheen omistaja. Lapset olivat reissun aikana hitsaantuneet isänsä kanssa ihanasti yhteen. Äiti ei ole enää oletusarvona hädän tullen, isääkin voi pyytää ;)

Kotona pitää seuraavat viikot sen verran kiirettä, että en tiedä ehdinkö blogia paljoakaan päivittämään. Tapetoin kiireellä viimeistä makuuhuonetta lasten avustaessa entisten tapettien poiston kanssa. Pitänee ostaa toinenkin sumutinpullo, niin ei tarvitse riidellä siitä ainokaisesta. Taitavia ovat jo tehtävässään - harjoitus on tehnyt mestareita.

Asuntomme remontti siis valmistuu. Ja koko komeus menee samantien myyntiin. Perheemme suunnistaa keskisempään suomeen, mikäli kaikki sujuu hyvin. Aika näyttää...
Katsotaan saako tämä vatsahaavan ennen kaiken järjestymistä. Toivottavasti ei.

Nyt fiilistelemään...Paras lääke vatsahaavan ennaltaehkäisyyn :D

ps. Bändi soitti yli sadalla desibelillä, joten äänet ovat sen mukaisia...

http://www.youtube.com/watch?v=lMUDXaBhUfU

http://www.youtube.com/watch?v=JZDypUYImYM

http://www.youtube.com/watch?v=BPy_AgE3SkY