perjantai, 22. lokakuuta 2010


Kun uskot olevasi yksin hukassa pimeydessäsi, olet väärässä.
Kun toivosi on jo hiipunut, minä lainaan sinulle omaani.

Kun kukaan ei enää jaksa ymmärtää, olen edelleen tässä.
Kannan sinut kuin pienen lapsen, rauhoitan uneen.

Sinulla on avain vapauttamaan itsesi vankilastasi.
Käytä sitä.
Minä odotan.


Näen jo meidät, hymyilemme jälleen.
Uskothan?

6 kommenttia:

Kirpsu kirjoitti...

Kyllä kolahti. Ja väreiden kanssa.

Anonyymi kirjoitti...

Hei, käyn satunnaisesti lukemassa blogiasi ja olen ihmetellyt kun olet kirjoitellut niin harvakseltaan..
Onko kaikki hyvin?
Olen vähän huolissani, vaikka en edes tunne sinua..
Halit anyway..

H kirjoitti...

Kiitos.
Selviämme kyllä kaikista kurjuuksista jollain tapaa. Pohjanmaalainen luonne pitää pinnalla.

Anonyymi kirjoitti...

Olipas tyly kommentti välittävälle ihmiselle.

Anonyymi kirjoitti...

Tyly kommentti, keneltä kenelle?

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä, hyvä, hyvä.

T: Henri