keskiviikko, 6. huhtikuuta 2011




Itkettyäsi hymyile mustelmille.
Silitä maailmaa joka murjoo.
Elä.


Ei ole itsestään selviä asioita.
Ei ole mahdotonta.
Ei rajoja.


Sinä olet.




Kasvukipuja ja neulanpistoja. Kumpikin sattuu ja jättää jälkensä.
Ensimmäinen tatuointi nautittu ja lisää kipuilua on luvassa. 
Pian näytän itseltäni, kivusta huolimatta.  

Tavoittelen tähtiä varpaat mullassa ja sormet korkeuksissa, ympärillä räiskyy ukkonen. Sateen jälkeen paistaa aurinko, muistathan?

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aurinko paistaa yölläkin. Katso vaikka kuuta... :)

H kirjoitti...

Kyllä minä sen tiedän, mutta moni muu ei asiaa hoksaa tai halua hoksata :)

Anonyymi kirjoitti...

H, mikä on? Aikaisempi positiivinen ilmaisu on hävinnyt. Haluatko kertoa, mikä on?
Terv. Huolestunut A

H kirjoitti...

Positiivisuutta on monenlaista, yliampuvaa hehkutusta tai tavallista hetkistä nauttimista. Kyllä maatilan isäntäkin on onnellinen, vaikkei riemusta kiljukaan ;) kyllästyin hieman teennäiseen ehdotukseen.

H kirjoitti...

*hehkutukseen

Anonyymi kirjoitti...

Minne olet kadonnut H?

Anonyymi kirjoitti...

Ei vieläkään kuulu mitään..kaikki hyvin?